maanantai 30. tammikuuta 2012

Lunta ja pakkasta

En ole vähimmässäkään määrin talvi-ihmisiä, tämän hetkinen keli (-23) on minulle aivan painajainen...mutta myönnän että pakkasukko osaa taiteilla hienoja kuvioita aseman ikkunoihin.
Kiitos kommentoijille, siitä saa ihan toisella tapaa puhtia taas näpytellä blogimerkintää kun tietää että joku on kiinnostunut. Joten jättäkäähän jatkossakin puumerkkiä!
On taas ollut liian hiljaista blogin kanssa, kun on kädet täynnä kotihommia eikä remontinkaan suhteen ole ollut juurikaan hehkutettavaa. Emme siis ole käytännössä tehneet mitään kovin näkyvää, vaikka pikkuhommaa on varsinkin miehelle riittänyt, mm. alakerrasta yhden sisäänkäynnin luota patteri oli puhki ja suihkutti iloisesti vettä niin että koko muu talo kylmeni.. Mutta tänään olen minäkin saanut jotain todistettavasti aikaan, ompelin nimittäin laskosverhot olkkarin ikkunaan vanhoista pitsilakanoista :)


Kun laskokset laskee alas, niin vanha pitsi tulee näkyville. Näissä lakanoissa pitsi oli koneella tehtyä, miehen edesmenneen mummon käsintehtyjä pitsejä en hennoisi mennä leikkaamaan.. 
Ohje oli sangen helppo, verho ommellaan ikkunan kokoiseksi, kiinnitetään jollain patentilla ikkunan yläreunaan (suositeltiin tarranauhaa, itse käytin nastoja koska tarranauhan liima ei varmaankaan kestä pyykkäystä), ommellaan reunoihin sopivin välimatkoin narulenkkejä. Lenkeistä verho nostetaan ylös karmin viereen kiinnitettyihin koukkuihin. Tadaa. Eikös ollut helppoa? :)
Okei, ei se ihan niin helposti käynyt. Ja jos muuten olisi ollutkin suhteellisen nopea projekti, niin koittakaas samaan aikaan ommella ja toisella jalalla keikuttaa vauvaa sitterissä. Ei ole varmaan ainuttakaan suoraa saumaa...mutta kivat niistä tuli.

Muistattekos miltä keittiö näytti? Tällä hetkellä tilanne on tämä:
Kai mun pitää pahoitella surkeaa kuvanlaatua, veljeni siitä jo huomautteli kun oli blogia lukenut (hei hei, isoveikka).. Kuvat on napsittu kännykameralla, joten mitään huippulaatuisia ei varmasti niistä synny. Digikameraa en ole oppinut käyttämään (tämänkään vertaa) ja onhan siitä usb-piuhakin kateissa.

Mutta keittiössä siis on tällä hetkellä samat entiset kaapit, metsästämme niitä lisää tuohon ikkunan eteen (nyt siinä palvelee Ikean työpöytä) ja ompelen ovien tilalle verhot. Seinät on maalattu vihertävän harmaiksi ja tiskialtaan takana on muovitapetilla päällystetty levy, joka jollain aikavälillä korvataan oikealla välitilaan tarkoitetulla levyllä. Hellakin kaipaisi liesituuletinta, yksi on valmiina mutta säästelemme sitä alakerran keittiöön, josta tulee kuitenkin se talon "pääkeittiö". Tämän keittiön tarkoitukseksi jää lähinnä palvella teinejä tai sitä ken nyt yläkerrassa tulevaisuudessa asustaakaan. 

Viimeksi lupasin kuvia alakerran asunnosta













Asunnon sisäänkäynnin (huomaa taustalla ratapihalle parkannut tavarajuna :) ) jälkeisessä kuvassa on tuulikaappi, josta pääsee keittiöön sekä eteishuoneeseen. Todella kiva yksityiskohta on tuo hylly komeron yläpuolella.
Sitten on kuvaa keittiöstä molemmista suunnista, jonka jälkeen on kuva olkkarin komeroista. Avoinaisesta ovesta näkyy ruokailuhuone, jossa on tuollaiset keltasävyiset (aivan mahtavat) kukkatapetit. Tapetit on täynnä rautanauloja, saa katsoa miten niitä saadaan pelastetuksi. Muuten en siitä huoneesta kuvaa ottanutkaan, se kun on täynnä meidän varastoitavaa roinaa :D
Olohuonekuvissa näkyy myös VR:n vanha rulokaappi ja ostamani parturituoli. Vikassa kuvassa näkymä on olohuoneesta makkariin, jonka on jo teini vallannut. Siellä myös VR:n vanha työpöytä odottaa tulevaa käyttöä.

Alakerran asuntoa ei ole tarkoitus uudistaa rankalla kädellä, lautalattia tietysti otetaan esille mutta muutoin keittiöremppa saa riittää ja säästämme niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Vanhat tapetit on kärsineet myös muualla kuin ruokailuhuoneessa, mutta niitä naulanreikiä on vain totuttava katselemaan.

Ehkä seuraavalla kerralla järkytän teitä alakerran uuden puolen, eli odotussalin, toimiston ja henkilökunnan tilojen kuvilla. On ainakin ihka aitoa retroa, jos jotain hyvää haluaa saada sanotuksi ;)

3 kommenttia:

  1. Ei niitä naulanreikiä ajan kanssa enää edes huomaa, kun elämä asettuu huoneisiin ja kalusteet paikoilleen.

    Tykkään hirmuisesti noista kapeista komeronovista. Meillä ne on joskus joku hyväkäs poistanut ja laittanut sellaiset tylsät, tasaiset ovet tilalle, ehkä 60-luvulla.

    VastaaPoista
  2. Noi kapeat ovet on tosi hienot. Ihana talo kaikenkaikkiaan :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan näköinen talo, ja tunnelmallinen. Tätä tulen seuraamaan mielenkiinnolla, tykkään tälläisistä projekteista!

    VastaaPoista