lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kummitustarina vanhalta asemalta


Asemarakennuksella on pitkä ja tapahtumarikas historia. Siellä on vastaanotettu kaatuneita, haavoittuneita, evakkoja. Ensin Karjalan Humaljoella ja myöhemmin täällä Lievestuoreella.
Kuten kaikilla rautatieasemilla, täällä on odotettu jännittäviä matkoja ja rakkaita ihmisiä. Asemalla on menetetty ihmishenkiä ja miksei mahdollisesti myös saatu uusia alulle :)
Asemalla on myös järjestetty eräänlaisia spiritistisiä istuntoja.

Olen aina uskonut, että rakennuksiin voi jäädä erilaisia energioita pyörimään ja niistä johtuen tapahtua selittämättömiä asioita, ihan sellaisia pikkuisia juttuja.

Tämän päivityksen jälkeen varmaan ajattelette, että olen pimahtanut.

Ne, jotka minut tuntevat, tietävät etten välitä siitä ;)


Jo jonkin aikaa sitten sain eräältä henkilöltä viestin, jossa mainittiin että täällä on voimakkaita ja vahvoja energioita jotka pitäisi puhdistaa. Minä mietin vain, että miksi puhdistaa jotain sellaista jota en halua poistaa?

Vuokralaisen aikaan meidän saleissa oli toooooosi raskas tunnelma, mutta se katosi kun ne tavaratkin lähti.
Usein tulee tunne, etten ole itsekseni jossain huoneessa, mutta vain kerran tai kaksi minua on ahdistanut ja se taas johtuu siitä että mielikuvitukseni on karannut häkistä...

On muutamia kertoja kun varmasti suljettu, jopa lukittu ovi, on auennut yön aikana. 
Alakerran saleista on kuulunut tänne yläkertaan puheensorinaa, iloista naurunhelkkää ja oven paukkumisia. Piti kerran ihan ottaa ja varmistaa että tytär on varmasti koulussa, eikä kotona kun alakerrassa nuori naisihminen kikatteli ja paiskasi oven mennessään. Nyt on ollut hiljaista viime viikot, oikeastaan jo hieman harmittaa.

Sängyssämme vierailee ehkä kerta viikkoon ilmeisestikin kissa, koska se kehrää. Se ei kehrää kun sängyllä ei ole ketään, vaan siinä täytyy olla jonkun meistä makaamassa. Se vaan tulee, kehrää muutaman minuutin ja katoaa. Mitään ei näy, vaikka se ääni on siinä, meidän sängyssä :)

Tänään meni palikat ihan sekaisin, kun kävin alakerrassa.
Olin vessan puolella kun salista kuului naputusta. Niinkuin olisi vaikkapa kynnenkärjellä koputettu pöydän pintaan. Ääni oli yllättävän kova ja piti ihan mennä katsomaan mikä se oli. Mitään ei näkynyt.
Seisoin ihan hiljaa odotussalin keskellä kun parin metrin päässä oleva raollaan ollut ovi aukesi hiljakseen noin 20-30cm ja sulkeutui saman verran. Tuijotin ovea ihan epäuskoisena, mitäs hittoa just tapahtui?

Sen verran utelias olen, että piti mennä perässä. Tuo ovi johtaa alakerran vanhaan asuntoon, jossa on mm. meidän tytön huone tällä hetkellä mutta eihän siellä puolella tietenkään ketään ollut, tytär kun on kaupungissa..
Kävelin asunnon poikki rempattavaan keittiöön ja ihmettelin siinä lapsosen tiskikasaa kun toisessa huoneessa paukahti ovi. Ja siellä oli tosiaan nyt tytön makkarin ovi auennut..
Tässä vaiheessa tuumailin että joo, se on moro, pitäkää kivaa, siivotkaa jälkenne jos alatte pitämään poltergeist-bileitä mutta tämä tyttö ottaa hatkat just nyt.

Voi niitä miehen ilmeitä kun minä kipitän yläkertaan adrenaliinit tapissaan, tärisen ja hihkun että meillä kummittelee :D

Vieläkin on hieman hassu olo, tekisi mieli mennä katsomaan että tapahtuisiko siellä nyt jotain uudelleen..
No, eiköhän me vielä törmäillä tähän ilmiöön jos syksyyn mennessä on tarkoitus muuttaa asumaan sinne alas. Onneksi kuitenkin koulupojat jää tänne yläkerran huoneisiin, että sillä kissalla on edes jokin mukava peti jonne asettua kehräämään ;)

Kummitteleeko teillä? :)