Asemarakennuksella on pitkä ja tapahtumarikas historia. Siellä on vastaanotettu kaatuneita, haavoittuneita, evakkoja. Ensin Karjalan Humaljoella ja myöhemmin täällä Lievestuoreella.
Kuten kaikilla rautatieasemilla, täällä on odotettu jännittäviä matkoja ja rakkaita ihmisiä. Asemalla on menetetty ihmishenkiä ja miksei mahdollisesti myös saatu uusia alulle :)
Asemalla on myös järjestetty eräänlaisia spiritistisiä istuntoja.
Olen aina uskonut, että rakennuksiin voi jäädä erilaisia energioita pyörimään ja niistä johtuen tapahtua selittämättömiä asioita, ihan sellaisia pikkuisia juttuja.
Tämän päivityksen jälkeen varmaan ajattelette, että olen pimahtanut.
Ne, jotka minut tuntevat, tietävät etten välitä siitä ;)
Jo jonkin aikaa sitten sain eräältä henkilöltä viestin, jossa mainittiin että täällä on voimakkaita ja vahvoja energioita jotka pitäisi puhdistaa. Minä mietin vain, että miksi puhdistaa jotain sellaista jota en halua poistaa?
Vuokralaisen aikaan meidän saleissa oli toooooosi raskas tunnelma, mutta se katosi kun ne tavaratkin lähti.
Usein tulee tunne, etten ole itsekseni jossain huoneessa, mutta vain kerran tai kaksi minua on ahdistanut ja se taas johtuu siitä että mielikuvitukseni on karannut häkistä...
On muutamia kertoja kun varmasti suljettu, jopa lukittu ovi, on auennut yön aikana.
Alakerran saleista on kuulunut tänne yläkertaan puheensorinaa, iloista naurunhelkkää ja oven paukkumisia. Piti kerran ihan ottaa ja varmistaa että tytär on varmasti koulussa, eikä kotona kun alakerrassa nuori naisihminen kikatteli ja paiskasi oven mennessään. Nyt on ollut hiljaista viime viikot, oikeastaan jo hieman harmittaa.
Sängyssämme vierailee ehkä kerta viikkoon ilmeisestikin kissa, koska se kehrää. Se ei kehrää kun sängyllä ei ole ketään, vaan siinä täytyy olla jonkun meistä makaamassa. Se vaan tulee, kehrää muutaman minuutin ja katoaa. Mitään ei näy, vaikka se ääni on siinä, meidän sängyssä :)
Tänään meni palikat ihan sekaisin, kun kävin alakerrassa.
Olin vessan puolella kun salista kuului naputusta. Niinkuin olisi vaikkapa kynnenkärjellä koputettu pöydän pintaan. Ääni oli yllättävän kova ja piti ihan mennä katsomaan mikä se oli. Mitään ei näkynyt.
Seisoin ihan hiljaa odotussalin keskellä kun parin metrin päässä oleva raollaan ollut ovi aukesi hiljakseen noin 20-30cm ja sulkeutui saman verran. Tuijotin ovea ihan epäuskoisena, mitäs hittoa just tapahtui?
Sen verran utelias olen, että piti mennä perässä. Tuo ovi johtaa alakerran vanhaan asuntoon, jossa on mm. meidän tytön huone tällä hetkellä mutta eihän siellä puolella tietenkään ketään ollut, tytär kun on kaupungissa..
Kävelin asunnon poikki rempattavaan keittiöön ja ihmettelin siinä lapsosen tiskikasaa kun toisessa huoneessa paukahti ovi. Ja siellä oli tosiaan nyt tytön makkarin ovi auennut..
Tässä vaiheessa tuumailin että joo, se on moro, pitäkää kivaa, siivotkaa jälkenne jos alatte pitämään poltergeist-bileitä mutta tämä tyttö ottaa hatkat just nyt.
Voi niitä miehen ilmeitä kun minä kipitän yläkertaan adrenaliinit tapissaan, tärisen ja hihkun että meillä kummittelee :D
Vieläkin on hieman hassu olo, tekisi mieli mennä katsomaan että tapahtuisiko siellä nyt jotain uudelleen..
No, eiköhän me vielä törmäillä tähän ilmiöön jos syksyyn mennessä on tarkoitus muuttaa asumaan sinne alas. Onneksi kuitenkin koulupojat jää tänne yläkerran huoneisiin, että sillä kissalla on edes jokin mukava peti jonne asettua kehräämään ;)
Kummitteleeko teillä? :)
Nämä ne ovat sitten aina niin mielenkiintoisia juttuja! Meidän pihassa kummittelee jonkin verran, siitä olenkin aiemmin kertonut. Asumme sellaisessa kylässä, jossa sisällisotaakin käytiin, niin kyllähän tuossa raitilla tuntuu kaikenlaista tapahtuvan. En mielelläni hiljaiseen aikaan liiku yksin siinä, vain siksi, että tulee niin kylmä olo. Ainahan sitä voisi väittää, että vanhojen talojen ovet heiluvat itsekseen, kun talot eivät ole suoria, mitta en väitä, sillä uskon kyllä sinua :)
VastaaPoistakummitteluthan yleensä pahenee just remontin yhteydessä, mutta ei tuo vaaralliselta kuullosta. nauru ja puheensorina saattais olla rituaalista kummittelua, niinku videokasetti jaka pyörii uudestaan ja uudestaan... ei se ei voi kommunikoida mitenkään sun kanssa tai tehä mitään, se vaan on :)
VastaaPoistaja kissa on vaan kissa mut vähemmän karvaa :)
meillä kotikotona kummittelee aika ahkerasti mutta kenenkään ei oo tarttenu pelätä vielä. ota yhteyttä aavedataan jos tekee mieli selvittää mikä on paranormaalia ja mikä vaanormaalia :)
ihanaa!
VastaaPoistaIhan harmittaa, että meillä on niin tuore talo (70-luvulta) enkä ole huomannut täällä niin mitään, vaikka välillä istun ihan kuuntelemaan.
Lapsuudenkodissani lattiat natisivat askelten mukaisesti. Askeleet olivat selkeästi lyhyitä ja kevyitä. Joskus kuulin kikatusta ja kevyttä itkua. Kerran herätessäni näin vaalean tytön seisomassa sänkyni päädyssä. Valot sytytettyäni hän oli poissa ja aloin miettiä, että olinko vielä unessa. Tytön kasvot vaan ovat painuneet mieleeni niin pysyvästi, että tunnistaisin hänet jos kävelisi vastaan!
Kiitos kommenteista, Kartanonrouva, Carovarium ja Mari!
VastaaPoistaTodella monella tuntuu olevan joitain erikoisia ja selittämättömiä kokemuksia, niitä on myös aina yhtä jännittävä kuunnella tai lukea.
Aavedatan sivuilla pitääkin vierailla, kiitti vinkistä :)
Tuon eilisen kirjoituksen jälkeen onkin taas tapahtunut...onko aaveilla menossa jotkut hulabaloot vai mitä ihmettä on tekeillä??
En kertonut tuota eilistä juttua muksuille ollenkaan. Kun olin tuon tarinankin jo kirjoittanut, tulee vanhin poika sanomaan että meidän vintillä oli joku (meillä joutuu tällä hetkellä menemään avovintin kautta alakerran vessaan) ja siellä kuuluu askelia. Helppo pistää mielikuvituksen piikkiin.
Sitten illemmalla toiseksi vanhin poika huhuilee, että telkkarin edestä käveli jokin tumma hahmo. Creepy..mutta voin senkin laittaa oikein mielelläni pojan mielikuvituksen piikkiin.
Tänään tytöllä on kavereita kylässä. He ovat kierrelleet talossa ja katselleet mm. meidän lippuluukkua, jossa on kiekon muotoinen, metallireunainen luukku jossa on pleksi ja pleksissä lukee "puhu tähän".
Tunti meillä oli täällä kolme lakananvalkoista teiniä selittämässä että kun he olivat olleet hetken poissa, siitä luukusta oli se pleksi kadonnut!
Ja se totta tosiaan on kadonnut, kuin tuhka tuuleen. Miten voi olla?? Missä se voi olla?? Tuolla hetkellä luukku oli myös ollut kiinni, mutta hetki myöhemmin kun mentiin sitä pleksin katoamista tarkistamaan, niin luukku olikin auki.
Teinit ei ole tehneet tepposia, sillä tuossa hetki sitten kuulin heidän keskinäistä keskustelua ja vaikuttavat olevan oikeasti pelästyneitä, eivät uskalla mennä vessaan yksin eivätkä halua nukkua tuolla salin vieressä.
Enkä ihmettele. Ovat kuulema kuulleet tänään alakerrassa outoja ääniäkin ja olivat jo niistä olleet ihmeissään.
Minä kävin siellä juuri äsken suihkussa ja sen jälkeen ajattelin hetken kuulostella ja katsella, näkyykö salissa jotain outoa. En tiedä mitä odotin, mutta jotain..
Ei mitään...kunnes mun takaa kuuluu kumea pamahdus, kuin joku olisi lyönyt seinää. Jeesus kristus, sydän hakkaa tuhatta ja sataa! Päätin järkeillä että se saattoi olla mitä vaan. Odotan hetken hiljaa..10 sekkaa..20 sekkaa..30 sekkaa..ja taas se sama "TUM".
Kipittelin kiltisti yläkertaan ja kerroin armaalle miehelleni, että pakkaan kamat ja huomenna muutetaan. Kai se rakastaa mua sen verran että ei soita valkotakkisille ihan vielä.. Itseasiassa sen kommentti oli, että "kai me tänne kaikki mahdutaan" :D
Puuh, on tässä säikytelty jo ihan kylliksi kahdelle päivälle. En ole yleensä ollenkaan hermoheikko tyyppi, mutta juuri nyt minä mietin että toivottavasti tämä touhu ei tule jatkumaan näin aktiivisena tai meidän lapsetkaan ei uskalla olla kotona.
Mulla on myös kaikenlaisia tuollaisia kokemuksia. Kamalin kokemus oli Auschwitzissa. Oli pakko kävellä katse alas luotuna melkein koko ajan kun ympärillä tapahtui vaikka mitä...
VastaaPoista