perjantai 24. elokuuta 2012

Ihkaensimmäiset tunnustukset



Kuin hymytyttö-patsaan olisi saanut :D

Aseman blogi on saanut ensimmäisen tunnustuksensa, kaksin kappalein. 


1. Kiitä linkin kera bloggajaa, joka antoi tunnustuksen.

Kiitos Susannan työhuoneelle, olet ollut inspiraationi kaikessa värikkyydessäsi <3Kiitos Villapullan Hannalle, rapsutukset ihanille kisuille :)

Me rautatierakennusten kunnostajat toivottavasti voidaan näissä blogeissamme auttaa tulevia kunnostajia, kauniita rakennuksia Suomi pullollaan, kunhan niille vaan löytyy riittävän vinksallaan olevia ostajaehdokkaita ;)

2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.

Voi a-pu-a, vaikeaa valita...viime aikoina jäi tuo blogien lukeminenkin vähän vähemmälle ja olen tässä koittanut päivittää, mutta listalta poimin nyt nämä viisi ihanaa kotia:

Hyvä mieli

Koti1898

Upura

Päivänpesän elämää

Koivurinteen tila


3. Kopioi PostIt -lappu ja liitä se blogiisi.

Oukki..

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain PostIt -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen iloinen :) Mikään pakkohan tätä ei ole jakaa eteenpäin, en pahastu. Mutta tiedättepä, että ajattelin teitä.


Mukavaa perjantai-illan jatkoa, huomenna istahdan tatuointiliikkeen tuoliin  :)   

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mitenkäs sitä nyt suu pannaan?

Suu pannaan tällaiseen asentoon:     =O

Rakennustarkastaja soitteli tänään. Talossa on olemassa kaksi asuinhuoneistoa ja sitten rutkasti liikekäyttöön tarkoitettua tilaa, joita emme saa ottaa asuinkäyttöön ilman muutoshakemusta rakennuslupien kanssa.
Hmmmh..jotenkinhan tästä taas lutvitaan eteenpäin niinkuin aina ennenkin, mutta syö naista alkaa selvittämään tällaista asiaa kun muutenkin riittää hommaa.

Maalämpö on tilattu. 
Isäntä näemmä luottaa minuun enemmän kuin tarpeeksi, kun uskalsi jättää asian mulle hoidettavaksi. Sen sijaan mun piti oikeasti keräillä itseäni kolmisen viikkoa että uskalsin pyytää tilausvahvistusta tulemaan :D
Tästä tulen tarinoimaan enempi jollain toisella kertaa, lasillinen punaviiniä huutelee tuolla mun nimeä. 


torstai 16. elokuuta 2012

Kodinhoitohuone

Tuntuu pikemmin kodinhengettären sielunhoitohuoneelta. Yksi siisti nurkka rempan keskelle, niin makeen värinen ja niin kiva saada sisustaa uutta tilaa.
Lattia on edelleen linoleumia, alta kaivellaan toivottavasti lautaa jossain vaiheessa.





keskiviikko 15. elokuuta 2012

Uula-la-laa

Olen kirjaimellisesti Intoa täynnä. Sitä on kyynärpäitä myöten, hiuksissa ja varpaissakin..

Uulaa käytiin eilen ostamassa, koitan saada kodinhoitohuoneen sudittua uuteen uskoon noiden kahden pikkuriiviön pyöriessä "auttamassa" äitiä..Ei sovi lyhytpinnaisille ;)

Uulaa en olekkaan ennen käyttänyt, plussaa on hengittävyys ja maalin riittoisuus. Maali on myös tosi hajuystävällistä ja ylimääräiset läntit (jaa, mekö muka sotketaan?) lähtee helposti pois rätillä pyyhkäisemällä.

Tuntuu peittävän yhdelläkin kerralla. Mutta kun vedin pensselillä nurkkia ja ovien pieliä, ne näyttääkin tosi paljon tummemmilta. Eli pakko kai se on vetää seinille toinenkin kerros, joten se siitä riittoisuudesta.


Pitkään näytti, ettei maali ole ollenkaan turkoosi, vaan ihan karsea sininen ja ehdin jo huolestua, koska muistin lukeneeni muualta huonoja kokemuksia Uulan sävytyksestä.
Uulan kotisivuilla mainitaan värisävyjen vääristymisen mahdollisuus ja annetaan ymmärtää että se on enemmän ominaisuus kuin vika. Aika ikävä ominaisuus, mutta meillä tuo väri alkoi näyttää edes sinne suuntaan, kun lähes koko seinäpinta on valmis. 
Enää katonrajat maalaamatta, sitä varten onkin tartuttava tikkaisiin. 

Väri on muuten vanhimman pojan valitsema. Nuori mies on kiinnostunut kovin sisustustouhuista, hiljattain osti huoneeseensa vintage-henkisiä tauluja sekä Vallilan Jaffa-maton :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Pitkästä aikaa

Onhan ihmisellä kummallisia ongelmia. Ensin ei jaksa kirjoitella kun ei ole mitään kerrottavaa ja nyt ei jaksaisi kirjoitella kun on niin paljon kaikkea kirjoitettavaksi :)
Tästä taitaa tulla pitkä ja sekava postaus, hakekaa kuppi kahvia..

Alakerrassa lattiapintaa on alkanut irtoamaan, rakkaistakin rakkaampi aviomieheni kaivaa  lautalattiaa esille linoleumin, lattialevyn ja muovimattokerrosten alta. Vaan eihän se nyt taaskaan mennyt niin helposti, kun osasta taloa löytyikin jälkikäteen valettu betonilaatta, joka on ilmeisesti tuettu alapohjasta käsin hiekkakasalla...voe voe..sitä ihmetellään, mitä sen kanssa keksittäs. Vaihtoehdot on a) jätetään sinne, b) poistetaan hiekka ja jos asianmukaiset tuet puuttuu, lisätään ne sinne, c) puretaan koko hela hoito ja tehdään uusiksi. Voin sanoa, ettei vaihtoehto c houkuta.








Yläkerran pienemmän vintin mies kerkisi siivoamaan, sieltä löytyi mm. reipashenkinen juliste, pinssejä ja kotkan pää, jossa oli vielä nahanriekaletta päällä. Miten lie on kotka päänsä menettänyt?
Pihavaraston liiteristä löytyi kamferitippoja sydämelle ja Thielemannin tinktuuraa ripuliin. Remontoijan ensiaputarpeet, selkeästi :P




Pihamaa on vihreänä, puisto on satumainen. 
Kieltämättä nurmialue muistuttaa enemmän niittyä, koska ruoho on ollut leikkaamatta jonkin aikaa. Siihen on syynsäkin, mutta en tiedä onko se oikea syy vai onko se vaan tekosyy olla leikkaamatta ruohoa. Mietimme siis sitä, että kun siinä on ollut paksusti lehtiä päällä, että se elpyisi ja näkisimme mitä on missäkin.
Pihan hassu käppyräpuukin tunnistettiin netissä kuvasta, sepäs onkin hevoskastanja. 
Hevoskastanjaa ei ilmeisesti kovin usein tapaa näillä leveysasteilla, jollain puutarhapalstalla mainostettiin että Muuramessa olisi Suomen pohjoisin puu, mutta tässä ainakin ollaan sitä korkeammalla. Kitukasvuinenhan tuo on, suurten vaahteroiden varjossa. Mutta onneksi ei herunut minulta kaatolupaa, puu on kaunis sammaleisine käppyräoksineen ja valtavine lehtineen.
Toisessa kuvassa on todistusaineistoa siitä, että olen kasvattanut tänä vuonna elämäni ensimmäiset...ömm..hmm..daaliat? :D

Pihamme houkuttaa edelleen myös satunnaisia kulkijoita, on ollut jos jonkinnäköistä touhuajaa. Isäntä on häätänyt pihasta mm. alkoholisoituneen rouvashenkilön ulostamasta ja minä olen kerännyt etuportailtamme käytettyjä kortonkeja...
Tuon jälkeen laitoin tuonne asemapihan puolen rappusille maton ja kukkaruukkuja, sekä lappusen ikkunaan, jossa ilmoitetaan aseman portaineen ja pihoineen olevan yksityisaluetta ja toivomme, että meille suodaan kotirauha.
Arvatkaas onko se mennyt jakeluun? Niin. Ei ole. Karsihan se sellaiset asialliset junanodottajat istuksimasta, mutta jäljelle jäi muut valopäät, kuten juopottelevat jonnet.

Okei, ei toissaviikolla portailta löytämäni ruskettunut, lihaksikas, paidaton (.....) nuorimies pahanteossa ollut, mutta myönsi kyllä kiltisti lukeneensa lappusen, ymmärtäneensä sen ja silti pitänyt omana oikeutenaan istahtaa siihen meidän matolle. Minun kuulema pitäisi tajuta että tämä on juna-asema. Eeeeh...ihan tosi?

Mitähän muuta kertoisin, ihan miljoona juttua pyörii mielessä.

Maalämpö on päivän kuuma sana, olen koittanut saada mahdollisimman monesta paikasta tarjouksen mutta noin puolet firmoista on selkeästi sitä mieltä, että asiakkaita ei tarvita. 
On todella surkeaa asiakaspalvelua, kun viikko tarjouspyynnöstä tulee meili "mikä on huonekorkeus?" ja sen jälkeen ei olekkaan taas viikkoon kuulunut mitään. Jos tunsit piston sydämessäsi, parahin asiakaspalvelija, koitappa palvella seuraavaa asiakasta hieman paremmin.
Tästä aiheesta tulen kuitenkin pian kertomaan lisää, itseäni kovin harmittaa kun ei millään meinaa löytää käyttökokemuksia suurten öljylämmityskohteiden muuttamista maalämmölle. 



Lopuksi kuva Ikeasta, tuollaista minä kahtelin ja haaveilin alakerran keittiötilasta. Sen verran isäntää ahdistelin aiheella, että sanoin toivovani että joulua voitaisiin viettää siellä. En kylläkään tainnut sanoa, minkä vuoden joulua.