Pitkästä aikaa

Onhan ihmisellä kummallisia ongelmia. Ensin ei jaksa kirjoitella kun ei ole mitään kerrottavaa ja nyt ei jaksaisi kirjoitella kun on niin paljon kaikkea kirjoitettavaksi :)
Tästä taitaa tulla pitkä ja sekava postaus, hakekaa kuppi kahvia..

Alakerrassa lattiapintaa on alkanut irtoamaan, rakkaistakin rakkaampi aviomieheni kaivaa  lautalattiaa esille linoleumin, lattialevyn ja muovimattokerrosten alta. Vaan eihän se nyt taaskaan mennyt niin helposti, kun osasta taloa löytyikin jälkikäteen valettu betonilaatta, joka on ilmeisesti tuettu alapohjasta käsin hiekkakasalla...voe voe..sitä ihmetellään, mitä sen kanssa keksittäs. Vaihtoehdot on a) jätetään sinne, b) poistetaan hiekka ja jos asianmukaiset tuet puuttuu, lisätään ne sinne, c) puretaan koko hela hoito ja tehdään uusiksi. Voin sanoa, ettei vaihtoehto c houkuta.

Yläkerran pienemmän vintin mies kerkisi siivoamaan, sieltä löytyi mm. reipashenkinen juliste, pinssejä ja kotkan pää, jossa oli vielä nahanriekaletta päällä. Miten lie on kotka päänsä menettänyt?
Pihavaraston liiteristä löytyi kamferitippoja sydämelle ja Thielemannin tinktuuraa ripuliin. Remontoijan ensiaputarpeet, selkeästi :P

Pihamaa on vihreänä, puisto on satumainen. 
Kieltämättä nurmialue muistuttaa enemmän niittyä, koska ruoho on ollut leikkaamatta jonkin aikaa. Siihen on syynsäkin, mutta en tiedä onko se oikea syy vai onko se vaan tekosyy olla leikkaamatta ruohoa. Mietimme siis sitä, että kun siinä on ollut paksusti lehtiä päällä, että se elpyisi ja näkisimme mitä on missäkin.
Pihan hassu käppyräpuukin tunnistettiin netissä kuvasta, sepäs onkin hevoskastanja. 
Hevoskastanjaa ei ilmeisesti kovin usein tapaa näillä leveysasteilla, jollain puutarhapalstalla mainostettiin että Muuramessa olisi Suomen pohjoisin puu, mutta tässä ainakin ollaan sitä korkeammalla. Kitukasvuinenhan tuo on, suurten vaahteroiden varjossa. Mutta onneksi ei herunut minulta kaatolupaa, puu on kaunis sammaleisine käppyräoksineen ja valtavine lehtineen.
Toisessa kuvassa on todistusaineistoa siitä, että olen kasvattanut tänä vuonna elämäni ensimmäiset...ömm..hmm..daaliat? :D

Pihamme houkuttaa edelleen myös satunnaisia kulkijoita, on ollut jos jonkinnäköistä touhuajaa. Isäntä on häätänyt pihasta mm. alkoholisoituneen rouvashenkilön ulostamasta ja minä olen kerännyt etuportailtamme käytettyjä kortonkeja...
Tuon jälkeen laitoin tuonne asemapihan puolen rappusille maton ja kukkaruukkuja, sekä lappusen ikkunaan, jossa ilmoitetaan aseman portaineen ja pihoineen olevan yksityisaluetta ja toivomme, että meille suodaan kotirauha.
Arvatkaas onko se mennyt jakeluun? Niin. Ei ole. Karsihan se sellaiset asialliset junanodottajat istuksimasta, mutta jäljelle jäi muut valopäät, kuten juopottelevat jonnet.

Okei, ei toissaviikolla portailta löytämäni ruskettunut, lihaksikas, paidaton (.....) nuorimies pahanteossa ollut, mutta myönsi kyllä kiltisti lukeneensa lappusen, ymmärtäneensä sen ja silti pitänyt omana oikeutenaan istahtaa siihen meidän matolle. Minun kuulema pitäisi tajuta että tämä on juna-asema. Eeeeh...ihan tosi?

Mitähän muuta kertoisin, ihan miljoona juttua pyörii mielessä.

Maalämpö on päivän kuuma sana, olen koittanut saada mahdollisimman monesta paikasta tarjouksen mutta noin puolet firmoista on selkeästi sitä mieltä, että asiakkaita ei tarvita. 
On todella surkeaa asiakaspalvelua, kun viikko tarjouspyynnöstä tulee meili "mikä on huonekorkeus?" ja sen jälkeen ei olekkaan taas viikkoon kuulunut mitään. Jos tunsit piston sydämessäsi, parahin asiakaspalvelija, koitappa palvella seuraavaa asiakasta hieman paremmin.
Tästä aiheesta tulen kuitenkin pian kertomaan lisää, itseäni kovin harmittaa kun ei millään meinaa löytää käyttökokemuksia suurten öljylämmityskohteiden muuttamista maalämmölle. 

Lopuksi kuva Ikeasta, tuollaista minä kahtelin ja haaveilin alakerran keittiötilasta. Sen verran isäntää ahdistelin aiheella, että sanoin toivovani että joulua voitaisiin viettää siellä. En kylläkään tainnut sanoa, minkä vuoden joulua.