keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Maalari maalasi taloa, vihreää ja harmaata..

..Tai ainakin sitä harmaata on tullut lätkittyä lattiaan, vihreä väri koitetaan saada keittiön seinille viikonlopun aikaan, nyt vaan on tämä lattiaproggis mennyt kaiken muun edelle :)
Valitsemani Betolux Akva -lattiamaalin sävy olikin lattiassa täysin harmaa, ei mielestäni ole vivahdustakaan siitä rusehtavuudesta joka värilastussa oli. Eipä ole eka kerta kun Tikkurilan värikartta on täysin pielessä...mutta tällä kertaa sehän oli vaan positiivinen juttu.

Etummainen makuuhuone ennen ja jälkeen lattianmaalausta:
Tänään kävin vielä sutimassa toisen kerroksen telalla. Samalla maalasin keittiön lattian, joten enää olisi suuri olohuone jäljellä. Voi polviparat..



Jos joku kaipailee lisätietoja tuosta lattianhionnasta, niin käytössä oli siis vuokrattu n. 2kW lattianhoitokone (ei siis hiomakone), johon asennettiin hiomalaikka. Mies käytti hiomapaperin karkeuksina 60, 80 ja 100. Niitä meni 3 x 60, 3 x 80 ja 2 x 100 ja niillä hioi noin 80 neliötä puhtaaksi.
Lattioiden reunoilla kiertävissä lankuissa oli vielä vanhaa maalia, sen meidän poitsut karhensivat käsin. Kiitokset avusta <3

Ainiin, toissapäivänä miestä odotellessa aloitin hirsien maalaamisen. Maali on Sateenkaarivärien
Vanhanajan kaseiinimaali, joka sisältää mm. kaseiinia (maidon juustoaine), unikkoöljyä ja titaanioksidia.
Todella kiitollista maalattavaa, hyytelömäinen maali on riittoisaa, hyvin levittyvää ja ehkä hitusen helmiäinen.
Miinuspuoli: se haisee Tummelilta. Tiedättekö, se lehmien utarevoide :D

Yhden maalauskerran jälkeen tulos on oikeasti vanhan maalipinnan näköinen. Kysymys kuuluu, vieläkö sen toisen kerran maalaisi vai jättäisikös noin...katsotaan mitä silmä sanoo kun tuota jonkun aikaa katselee.



Kaseiinimaalia aion käyttää myös keittiön Enso-tapeteille, sävytän toisella maitopohjaisella värillä sitä vihertäväksi. Saas katsoa mitä siitä sitten tulee, ei aavistustakaan miten nuo kaksi reagoivat toisiinsa. Toivon mukaan sillä tavoin että pysyvät seinässä seuraavat 50 vuotta tuleville sukupolville :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kaksi viikkoa


On vierähtänyt pari viikkoa edellisestä päivityksestä, tuntuu ihan liian ylivoimaiselta saada itsestään muutamaa sanaa irti kaiken kiireen keskellä. Olen joutunut takomaan päähäni (samalla taon miehen päätä) että muuttoon on kaksi viikkoa aikaa ja kämppä on retuperällä! Kaikkiin ärsyttäviin pikkuhommiin (riveiden siistiminen, naulojen poisto, jätettävien pinkojen siistiminen ja miljoona muuta..) on tuhrautunut mieheltä tärkeitä tunteja, mutta jälki on todella siistiä (kiitos rax, olet tehnyt ihan uskomatonta työtä). Minä sain loputkin yläkerran asunnon ikkunat puhtaiksi. Tosin niissä on jo pikkumiehen kädenjälkiä kun pitää päästä katselemaan junia. Ei haittaa.



Viikko sitten mies innostui haravoimaan lehtiä, se tuntui lähinnä turhauttavalta. Mutta, olen aivan varma että ensi kesänä olen iloinen, että ne on haravoitu.
Lehtiä oli muutaman vuoden ajalta, nurmikko on yhdestä puiston osasta kokonaan kuollut ja maassa itää satoja puuvauvoja..

Mies on juuri tällä hetkellä hiomassa lautalattiaa maalausta varten, kävin vuokraamassa lattianhoitokoneen viikonlopuksi Cramolta. Tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt alkaa tuntumaan että ehkä se kaksi viikkoa riittää :)
Yläkerran asunnosta hiotaan lattiat keittiön, olohuoneen ja toisen makuuhuoneen osalta. Eteisessä, rappusissa ja perämakkarissa on vanha maali lattiassa joten päätös oli, että niillä ei ole niin kiire. Vanha maali on tumma punaruskea, ostamani uusi maali on harmahtava ruskea. Opettelen elämään asian kanssa ;)

Sävy oli 2132, mutta ei sitä Tikkurilan sivuilta löytynyt, tämä löytyi googlella ja on edes lähellä valitsemaani sävyä:



Olisin halunnut vaaleanharmaat lattiat mutta maalia myynyt neiti-ihminen oli sitä mieltä, että sitä tarvitaan sitten useampi kerros jos meinataan saada vanha maali piiloon (sitä vanhaa punaruskeaa kun on jokaisessa hiotussakin huoneessa reunalaudoissa). Ehkä sitä vaaleaa harmaata sitten sinne alakerran asuntoon :)

Seinämaalit on myös hankittu. Tilasin Wanha Wiljamin verkkokaupasta Sateenkaarivärin kaseiinitemperaa 
Koska meillä oli kiirus saada maalit nyt viikonlopuksi, niin olivat niin ihania että pyysivät lähettämään tuotteen meille suoraan tehtaalta. Iso kiitos tästä, Wanha Wiljami saa meistä varmasti asiakkaan jatkossakin.
Mutta koska mikään ei tietenkään mene kuten on aikataulutettu, oli maalipurkkini lähtenyt toiselle puolelle Suomea ja minulle tuli pahvilaatikollinen jonkun onnekkaan karnaubavahaa :D Joten ei ole maalia seinissä....

Onneksi ainoa huone, jonka seinät on aivan pakko saada maalatuksi ennen muuttoa, on keittiö.



Aikansa kulahtanut ja likaantunut, keltaiseksi maalattu Enso-tapetti täytyy saada maalatuksi ennenkun keittiötä voidaan kalustaa millään lailla. Miksi täytyy? No kun mä haluan. Piste ;)
Muissa huoneissa olevat hirsiseinät maalataan jos ehditään.

Keittiön kuvasta näkee yhden ylimääräisen oven (poistin seinästä palan homeista 80-luvun välitila-muovia). Ilmeisesti keittiössä on ollut kaksi erillistä komeroa, toinen kylmä- ja toinen kuivakomero. Nyt tuo toinen ovi on peitetty ja komero on yhtenäinen. Komeroon olemme kaavailleet jonain päivänä vessaa ja suihkukoppia. Nyt yläkerrassa ei ole kumpaakaan, vaan käytämme alakerran vuokraamattomassa päädyssä olevia tiloja, jotka taasen ovat purkukuntoisia kosteusvaurion takia ja sinne kuljetaan kylmän avovintin kautta. Kätevää lapsiperheessä, eikös vain?
Vuokralaisella olevassa odotussalissa on sitten terveellisempi wc/suihku-ratkaisu.

Mistä pääsemmekin siihen aiheeseen, että vuokralaisemme muuttaa vuoden vaihteessa pois! Kävin siellä tänään ja asunto on kaunis valkoisine puuovineen ja harmaavalkoisine tapetteineen.
En malta odottaa että saan tännekin kuvia siitä asunnosta. Niihin tiloihin rakastuin ja näemmä rakkaus elää yhä, vaikkemme ole nähneet noita tiloja pitkään aikaan.

Miinuksena tuosta vuokralaisen poismuutosta voisi mainita, että olimme laskeneet maksavamme talven lämmitysöljyt vuokratuloilla...hups.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viikonlopun saldona puhtaampi maisema...

Taas se vierähti..viikonloppu. Tuloksena on jälleen yksi naulaton hirsiseinä (jee!) ja lisää puhtaita ikkunoita (jeejee!).
Saattahan olla että saldo on tuosta kasvanut kummasti, sillä tämän päivän on mun parempi puoliskoni ollut yksikseen tuolla remppailemassa. Salaa toivon että keittiöstä olisi kadonneet ne pari hassua kaapinrähjää seinältä niin pääsisin maalaamaan pintoja! Keittiössä on nyt pariin kertaan maalattu kuviollinen ja hyväkuntoinen pahvi, se vaihtaa vain sävyään haaleankeltaisesta harmaansiniseksi.
Kuitenkin veikkailen, että mies keskittyy saamaan viimeisetkin seinät naulattomiksi. Sitten saisi naputella roikkuvat pellavariveet takaisin hirrenkoloihin ja alkaa sutimaan hirsiin väriä!


Ikkunat pitäisi myös teipata talveksi, ehkä me kuitenkin odotamme sitä lattianmaalausta ennenkuin teippailemme tuuletusmahdollisuuden olemattomiin.
Etsiskelin paikallisista rautakaupoista ikkunateippiä ja kun en (yllätys) sitä löytänyt, otin vinkin rintamamiestalo.fi
-foorumilta ja hain apteekista pari rullaa valkoista Micropore-teippiä kokeiluun :D

Kun mies on siellä asemalla, me kävimme lasten kanssa metsässä keräämässä naavaa ja askartelin tällaisen:
Naavakuusi saa kunniapaikan aseman piharappusilta, jahka siitä on roudattu ensin koko maallinen omaisuutemme uuteen kotiin :)
Pitäisi etsiä tuohon pienet joulupallot, jossain jo niitä näinkin kivoissa väreissä, mutten yhtään muista missä! Muistan kuitenkin ajatelleeni, että noipas on todella kivat mutta enpäs nyt ostakkaan niitä vielä, mutta hyvä tietää että täältä niitä löytyy.. Fail.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Remontti on vauhdissa, jokohan saisi bloginkin starttaamaan?


Noniin, kovasti olen uhonnut että jos saamme napatuksi itsellemme vanhan rautatieaseman, pistän remontista ja kaikesta muusta kotiimme liittyvästä blogin pystyyn, koska itsekin sellaisia olen tässä viime aikoina ahminut.
Kummasti se jäi kuitenkin takavasemmalle kaikessa tohinassa :D Jos nyt saisin tämän käyntiin ja koitan saada aina välillä päivitettyäkin...


Taustatiedoksi, että olemme kirjoittaneet kauppakirjan alle kuukausi sitten, nyt on yläkerran asunnossa täysi tohina päällä ja vakaasti olemme päättäneet muuttaa sisään ennen joulua (lasten koulunkäynti ja meidän maha-asukin tuleva syntymä on sanelleet melko tiukan aikataulun)...
Alakerran asunnossa meillä on vielä vuokralainen, jonka poismuutosta ei ole vielä tietoa.

Remonttia tehdään suurella sydämellä ja pienellä budjetilla, sillä koska nykyinen talomme on vielä myynnissä, ei pankki halua antaa remonttilainaamme ulos ennen kuin saadaan talo myytyä. Mälsää. Mutta haastavuushan on palkitsevaa, eikös? Onhan? Juuhan? On se :) Mikä sen mukavampaa kuin ihastella kättensä töitä ja tuumia että tein tuon ihan itse?


Talo kaipaa hieman huolenpitoa ja rakkautta, kuten pihamaakin. Ja ikkunoiden pesua! Miten ihmeessä ulospäin avautuvat ikkunat pestään yläkerrasta?

 

Joku voisi myös käydä meillä haravoimassa...mutta olen kyllä todella rakastunut tähän pihaan. Harmikseni niin on moni muukin, sillä paikalliset oikaisevat pihan poikki mennen tullen :(
Kunhan muutamme sisään niin ehkä sitten uskaltaa jo puuttua siihen, mutta toistaiseksi parempi puoliskoni koki turvallisemmaksi vaihtoehdoksi antaa asian olla niin kauan kun emme ole vahtimassa, ettei kukaan vedä hernettä nekkuunsa ja päätä koristella kaunista taloamme kirkkoveneen kuvilla..


Nyt jos tätä blogia on lukemassa joku, joka kannattaa henkeen ja vereen sitä että tämän aikakauden taloissa pitää ehdottomasti olla pinkopahvit seinissä, niin kannattaa skipata seuraavat tekstit :)
Olemme päättäneet poistaa osista seiniä pinkopahvit (huonokuntoiset sellaiset) ja maalata upeat hirret valkeiksi. Jokaiseen huoneeseen jää kyllä tapetoitavaa pinkoakin, alle jätämme vanhat tapetit tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.
Lattiamaton alta löytyi hyväkuntoinen lautalattia, oi sitä riemua kun tämä epäilys saatiin varmistettua! Lattia saa harmaan sävyn joka huoneeseen, valitettavasti yläkerta joutuu tyytymään Betolux Akvaan, sillä meidän aikataulumme on niin tiukka että tarvitsemme maalin joka kuivuu hetkessä.



Mutta mitä ihmetystä oli se huopa tuolla lattiamaton alla? En löydä netistä mistään kokemuksia moisesta naulatusta huovasta, saatika miten sen jämät saisi irti laudoista. Jos joku tietää niin kertokoon meillekin...Missään ei siis ollut liimaa, kuten muilla tuntuu olleen, vaan naulaa naulan perään. Miljoona naulaa ollaan täältä kyllä purettukin, seinistä ja lattioista, ihan käsittämätön määrä.


Alakerrankin pintoja on mietitty myös jo etukäteen, siellä on asunto jossa on hyvät pinkopahvit ja tosi kauniit tapetit, joten ne saavat todennäköisesti jäädä sellaisiksi kuin ovat. Mutta sitten on ne odotussalit ynnä muut henkilökunnan sosiaalitilat, jotka ovat aiemmin toimineet lipunmyynnin, postin sekä R-Kioskin toimitiloina. Ne on remontoitu kenties 70-luvulla, kirkkaanvihreää ja räikeänoranssia on maalattu levyseiniin, lattiassa on tummanvihreä linoleumi.
Kenties sen osan talosta teemmekin hieman modernimmalla tyylillä, kuitenkin siellä tulee sijaitsemaan meidän nuorison huoneet, kodinhoitohuone ja pesutilat. Kuvia sieltä en ole ottanutkaan, vuokralaisen vuoksi.


Ovet asunnossa ovat ihan käsittämättömän väriset...haluaisin kysyä värin valinneelta henkilöltä, että mikä ihme johti tällaiseen valintaan? Tässä vaan kävi niin hassusti, että hetken kun manailin tuota väriä, niin menin ja rakastuin siihen. Tämä kukertavankellertävänvihreä väri jää kaikkiin yläkerran väli- ja komeron oviin.
  

Purkuhommissa on löytynyt myös aarteita, tässä niistä yksi. Kaikki kerätään talteen odottamaan insipiraatiota, että ne joskus saataisi asuntoon myös esille.

Eiköhän tässä tällä kertaa tullut sen verran, että olen ansainnut yöunet hyvällä omallatunnolla :)
Toivon mukaan blogi löytää lukijansa, kohtalotovereita remontin keskellä tai muuten vain aiheesta kiinnostuneita. Kauniita unia!