torstai 8. marraskuuta 2012

Äiti on vähän väsynyt

Useamman lapsen äitinä on arveluttavaa myöntää olevansa väsynyt. Otetaan nyt kuitenkin se riski.. 

En ole saanut nukuttua kokonaisia öitä kuin viimeksi ennenkun toisiksi nuorin lapsi sai alkunsa..eli keväällä 2009. Olen aina tarvinnut 8-9 tuntia unta voidakseni toimia tehokkaasti, joten olen miinuksella. Pahasti. 
Olen yllättynyt, että olen jaksanut näinkin kauan mutta on se ollut tahmeaa. Hiljattain kaikki on alkanut maistumaan puulta, siis ei konkreettisesti (suklaa on edelleen hyvää ;) ) mutta en siis oikeastaan koe mitään suurta iloa tai surua, kun kaikki on yhtä harmaata mössöä kun jatkuvasti käyn vaan niin puoliteholla. 

Pitkästä aikaa koitin nukkua vähän päiväunia, mutta ei siitä taaskaan mitään tullut. Joten otin esiin vuoden vanhan kaseiinimaalin ja niin uskomatonta kun se onkin, maali oli moitteettomassa kunnossa, vaikka se oli kokenut viime talven pakkaset ja kesän helteet tuolla avovintillä. Ja ryhdyin maalaamaan eteisen hirsiseiniä. 
Tämä yläkerran eteinen, joka tulevaisuudessa tulee olemaan ihan pelkkä ohikulkuväylä, ei varmasti edes pahastuisi, vaikkei maali olisikaan enää ihan priimatavaraa.

Sähköjohdon puisen pitimen irroitin avovintin johdoista (tykkään noista kovasti ja aion varastaa sieltä niitä muutaman lisää tänne sisätiloihin).



Koko eteinen on niin räjähtänyt että muita kuvia en kehtaa julkaista, palataan siihen sitten toiste :)

Mutta maalaamisen välissä piti keksiä jotain ruokaakin pesueelle ja päädyin valmistamaan kaalilaatikkoa. Kaalin kypsyessä otin esiin muut ainekset ja tietysti väsyneenä repesin ihan huolella kun näin tämän kaverin:


Kun sain naurukohtauksen hallintaan, rikoin sitten kananmunia roskiin ja kuoria munamaitoon..
Ja kun tuli aika laittaa siirappia, se olikin viime päivien leivänteosta niin lopussa, etten jaksanut alkaa kamppailemaan saadakseni sitä jämää pullosta ulos. Joten korvasin siirapin mummun omenahillolla :D

Laatikko on vihdoin uunissa, ilman sen suurempaa katastrofia, mutta eteinen vielä odottaa maalia, eikä millään jaksaisi tehdä hommaa loppuun. Jos sitä laittaisi ensin kahvipannun hellalle. Vai uskaltaakohan sitä..

2 kommenttia:

  1. Muutaman vuoden kokemuksella tiedän, mitä on väsymys. Sitten sitä kateellisena katselee, että mitä kaikkea hienoa muut ovat saaneet aikaiseksi ja blogeihinsa asti. Onneksi elämän hidastaminen on nyt muotia, joten eiköhän liidellä trendin harjalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan menee varmaan vielä jonkin aikaa downshiftaillen, joten ollaan me vaan tosi trendikkäitä ;)

      Ja kaalilaatikko omenahillolla oli hyvää :P

      Poista