Eteisen sunnuntaielämää

Tiedättekö millä 120-kiloinen kaappi siirtyy talon toiselta puolen? Tahdonvoimalla.

Mutta edes Naisen tahdonvoima ei liikuttanut kaapin isoveljeä, siihen vaadittiin Mies.

Tässäpä meidän eteinen, jahka (KUN) muutamme alakertaan. 

Seinällä hengaa VR:n ensiapuloota ja nurkassa olevat opetustaulut ovat lähinnä turvassa tuolla, missä ei tällä hetkellä muita käy juuri lainkaan kuin minä (fiilistelemässä).

Tuoli on sukulaismiehen jäämistöstä ja olivat menossa kaatopaikalle toisen samanlaisen kanssa. Isäni ne poimi talteen ja minä omin pikku kätösin päällystin ne uudelleen.
Samassa kaatiskuormassa olisi ollut 20-luvun Maatalouden tietosanakirjoja ihanine opetuskuvineen, nyt ne köllöttelee meidän olohuoneessa. Hirvittää ajatella, mitä kaikkea ihmiset haluavat hävittää roskana. Kaikki tänne meille vaan, saan kohta kylähullun hoarderin maineen ;)

Vielä nurkasta uupuu kenkäteline ja naulakko, mutta sopivat varmasti löytyy. Vasemmasta ovesta pääsee tulevaan köökkiin, ja oikealta mentäisi ulos. Oven takana on yksi kylmäkomero, johon fantasioin jo kenkäkaappia.  

Kaapit tulivat vanhemmiltani ja ovat valmistettu Helsingin Keskusvankilassa 20-luvulla. Ne on olleet myös poliisiaseman löytötavaran säilytyskäytössä. Kaapin kätköistä löytyi mm. käyntikortteja, sivu vuoden -59 almanakasta johon oli merkitty käräjäoikeuden istunto ja 70-luvulta muutama lappunen koskien löytötavaroita.
Oven sisäpuolelle teipattu löytötavaroiden ohjeteksti kuuluu mielestäni siihen missä onkin, irrottelen sitten vasta jos näyttää siltä että se kärsii kaapin käytössä.

Aurinkoista sunnuntaita! Minä odottelen ystävää kylään kahville :)