Elämään unohtunut

Jos nyt jotain hihkaisen, niin kaikuukohan täällä tyhjyyttään? Huhuu kaverit, oletteko te siellä vielä?

Raskasta talvea seurasi vielä raskaampi kevät. Joskus vastoinkäymisiä kasaantuu paljon samalle ajanjaksolle, mutta epäilemättä nyt on ollut minunkin mittakaavallani vaikea vuosi. 

Voisin kuvailla tilannetta erään ystäväni sanoin, "täytyy taistella että jaksaa edes hengittää".
Siltä minustakin on tuntunut, mihinkään muuhun ei ole ollut voimia. 
Pelkäsin kesälomalle jäämistä, koska ajattelin että jos joudun pysähtymään ja miettimään, romahdan täysin. Onneksi niin ei käynyt, vaan olen löytänyt jälleen jalkani ja ne tuntuvat jo kantavan. Loman viimeistä viikkoa viedään.

Lomalla on oltu oikeasti lomalla, ei suunnitelmia, ei vöyhötystä, ei vaatimuksia. On valvottu yön pikkutunneilla, nukuttu myöhään, ajeltu kaikki maakunnan pikkutiet läpi ja ihasteltu maaseudun kauneutta. Autiotalot on aina vetäneet mua puoleensa, niitä riittää..

Jotain pientä on kyllä asemankin kimpussa hommailtu, nimittäin alakerran keittiö (tuleva pääkeittiö) on työn alla. Mun sieluni silmin siellä on tietysti jo valmista ;)

 

Ruokasalissa on Rantakukka-niminen tapetti joka on Pihlgren&Ritolan mallistossa edelleen. Aiemmat asukit ovat siihen nakutelleet tuhannen reikää, mutta me mahdamme elää sen asian kanssa. 

Muovimaton alla on lautalattia, joka maalataan mahdollisimman samalla sävyllä kuin se on joskus ollutkin. Väri on sama kuin eteisessä, joka sijoittuu ruokasalin viereen.

Seinät ovat joskus olleet huikean kirkkaanpunaiset, väri löytyi kun poistin (riehuin) seinästä kaapin irti.  Joku on niistä saanut tarpeekseen ja maalannut seinät, harmi että oli mennyt samalla pensselöimään puuhellaa ympäröivät kaakelitkin.
Tuohon helakanpunaiseen väriin en taida kuitenkaan haluta palauttaa keittiötä, en usko että henkilökohtaisesti voisin elää tuon värisen keittiön kanssa..

Tuo seinä josta lohkaisimme nyt palan pois, oli kevyt lautaseinä, jonka välissä oli tervapaperia, sekä jotain kiviainesta(!) ylhäältä alas saakka.
Mies teki melkoisen urakan sitä siivotessa.

Kiveä oli kolmea sorttia.
Iso köntti oli kuin hurjan kuumuuden sulattamaa ja jäähtynyttä kivimassaa, pienin oli jotain tavan soraa ja keskikokoinen musta kivi oli kauniin kiiltävä ja liuskemainen, ihan kuin hiiltä muttei sillä voinut mitään piirtää.

Olen ymmälläni, kaikkea ne onkin keksineet seiniin laittaa, liekö joku palosulku?

Toivottavasti hiljaisuudestani huolimatta jaksatte pysytellä mukana, luvassa tämän keittiön uudelleensyntyminen, puuhellan maalamista, muutto yläkerrasta alas..sen enempää en listalleni suostu nyt ottamaan :) 

Loppuun muutamia kuvia, jotka on ihan selkeästi MUN keittiö. Ei punaisia seiniä.