Mitä kuuluu?

Blogin laiminlyönnin henkilökohtainen ennätys! Saanko palkita itseni tästä hyvästä?

Viimeisin postaus on tammikuulta, ennen olkapään leikkausta.
Sairaslomani venähti tuplaten niin pitkäksi kuin alunperin piti. Tuttavani kysyikin minulta, olenko minä pällisaikulla?



Ei, en ollut pällisaikulla. Mutta tuo tuttavan kommentti kuitenkin osui ja upposi ja ymmärrän, miksi hän kysyi tuollaista :)

Asennevamma on ollut pitkään ongelmani ja nyt se on tosi tiukassa. Valitettavasti sitä ei onnistunut kirurgikaan poistamaan. Mutta olen hoksannut, että minun täytyy tehdä se ihan itse. Hyvä minä!
Keinoista en ole niin varma, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja siksi tämän kesän aion ottaa rauhassa aurinkoa, kunnostaa puutarhaa ja lepuuttaa hermoja. Tarkoitukseni on syksyllä suunnata opiskelemaan aivan uutta alaa.



Tämä vuodatus ei kyllä taas kuulu blogini aihepiiriin oikein millään lailla. Tai ehkä tämä on henkistä remontointia? Kävin tänään nielemässä letkun, eli vatsani tähystettiin. Eikös se ole vähän niinkuin putkihommia?



Mitä tässä on sitten neljän kuukauden aikana tehty? Oltu. Paranneltu. Nukuttu. Mietitty (paljon). Istutettu siemeniä ja kasvatettu taimia. Sisustushommia messuilla. Jotain lehtijuttua saattaa myös olla jälleen luvassa..
Ja koska en ollut pitkään aikaan saanut kummemmin kotitöitä tehdyksi, niin se siivoaminen kävi kyllä kutakuinkin remontista.
Kaiken sen jälkeen en edes hölmöyttäni ymmärtänyt ottaa itse kuvia, kun kaikki oli niin tiptop ja tuoreita kukkia ympäri kotia :)

Autiotalo-harrastus ainakin on lisääntynyt, ehkä se jotenkin heijastaa omaa sielunmaisemaa?



Kirppistelyäkin on tehty, puolin ja toisin. Kävelykatukirppis-tapahtumassa oli myyjällä kyllä tosi kiva päivä, eikä meidän tarvinnut esikoisen kanssa viedä takaisin kotiin juuri mitään. En malttaisi millään odottaa, että saan siirtää kaikki loputkin myytävät romppeeni Petäjäveden markkinoiden suuntaan ensi kuussa (27.6.).
Lupaan kaapia sinne kaiken mahdollisen, josta suinkin raaskin luopua! :)

Maailman mahtavin duuni olisi varmaan höpötellä vanhasta tavarasta hyväntuulisten asiakkaiden kanssa, auringon paistaessa. Koska Suomen kesä nyt vain aina on niin lämmin ja aurinkoinen, ja ihmiset aina niin kivoja ;)

Muori ja esikoinen