tiistai 24. huhtikuuta 2012

Hautakivi radan varrella

Huh, tänään ehdin jo tuntea miten sydän alkoi kutistumaan kun näin radan varrella pienen hautakiven. Lähempi tarkastelu onneksi paljasti sen olevan naapuritalossa (Kivihovi, ent. Humina, aika upean näköinen rakennus sekin!) asuvien tyttöjen hamsterin viimeinen leposija :)
RIP Löllerö.


Radan varrelta pusikosta noukin mukaan sinne viskatun kyltin, jossa mainitaan radalla oleskelun olevan rangaistuksen uhalla kiellettyä ja nostin sen makasiinin kulmalle. On muuten sellainen asia, joka tuntuu monelta täkäläiseltä unohtuvan tyystin. Ainakin minun selkäpiissä kylmää kun olemme nähneet jopa lapsia leikkimässä tuolla radalla ja ohi vetää pendolino..
Vanhemmat hoi, muistakaa sanoa niille rakkaimmillenne että junarata on paikka, josta täytyy pysyä poissa.

Me kyllä hätistelemme aina kun näemme, mutta asiaa ei auta että aika usein siitä oikaisee joku aikuinen lapsensa kanssa..
Juuri surffailin netissä lukemassa paikkakunnan historiaa ja siellä oli tarinaa miten tässä oli vuonna -71 jäänyt junan alle 3 nuorta. Sitä ei varmasti kukaan toivo tapahtuvan uudelleen :(

Hmmmh, jopas tuli synkkämielinen kirjoitus tälle päivälle. Jokohan huomenna paistaisi aurinko?

2 kommenttia:

  1. Meidän tontin vierestä menee paikkakuntalaisten suosima oikopolku radan yli. Yleensä ihmiset ylittävät radan nopsasti ja huolellisesti tarkistaen, tuleeko junia (joskin laittomasti). Mutta eivät teinit. Juuri toissapäivänä näin tästä ikkunasta, miten kaksi poikaa talutti valtavaa mummopyörää radan yli ja ihan hetki sen jälkeen, kun kerkesivät yli, tuli juna. Olemme soitelleet poliisillekin tarvittaessa. Pahinta oli, kun alle 10-vuotiaat ajelivat crossimopolla raiteilla ilman kypärää.

    VastaaPoista
  2. Tuo taitaa olla valitettavan yleistä, tuon postauksen jälkeisenä päivänä ajoimme juuri kotipihaamme kun näimme naapuritalon muksut juoksemassa tavarajunan perään. Liikkeellelähtenyt tavarajuna kulki vielä sen verran hitaasti, että nuori tyttö tarttui tikkaisiin ja koitti nousta kyytiin...iskin auton jarrut pohjaan, hyppäsin ulos autosta ja karjaisin niin, että tenavat ampaisi pinkoen karkuun...
    Lasten vanhempia en tavoittanut, mutta heidän seinänaapurit lupasivat kertoa terveiset perille. Olisi todella järkyttävää, jos jotain sattuisi.

    VastaaPoista