Tyylini on alkanut auttamattomasti mennä aina vain teollisempaan ja karumpaan suuntaan, kaukana on ne päivät jolloin olen sisustanut maalaisromantiikalla..
Kävin viime viikolla vierailemassa Valkoisen puutalokodin Ilonan luona, tarkoituksena noukkia mukaani kaksi työjakkaraa.
Nämä jakkarat kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kutsuivat minua ihan liian vastustamattomalla tavalla, ja kutakuinkin taskurahalla ne mukaani sain.
Nämä jakkarat kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kutsuivat minua ihan liian vastustamattomalla tavalla, ja kutakuinkin taskurahalla ne mukaani sain.
Pientä projektia noissa heti näin, mutta sehän on siis vain plussaa eikä mitenkään miinusta.
Ilona houkutteli minut myös yhteiseen projektiin loppusyksynä, kerrotaan siitä sitten lisää kun sen aika on ;)
Nämä tyypit saivat kaverin seuraavana päivänä, kun kävimme siipan kanssa viemässä raksajätettä kaatikselle. Kannoin siis jotain ihan oikeasti kotiin kaatopaikalta! :D
Tällä oli jalka poikki ja viilutettu pinta täysin rikki. Päällimmäinen viilu irtosi kuitenkin helpolla ja kyllähän tekin jo näette sen saman potentiaalin tässä tuolissa kun minäkin, eikö vaan?
Koska jalka oli poikki, lainasin uuden jalan tuoliin toisesta jakkarasta. Vaihdan sen sitten uudelleen jos joskus löydän uuden ehdokkaan.
Koska jakkaran jalka istui kuin valettu (hihkaisin jopa ääneen Ace Ventura -äänellä "like a glove") niin epäilen että jakkaratkin ovat alunperin Askon tuotantoa.
Maalasin tuolin selkänojan samalla mustalla kuin tulee muihinkin tuoleihin, mutta istuinosa menee uusiksi. Se on liian risa ja vääntynyt pelastettavaksi. Vanerista leikkaa samanmallisen palan, en kylläkään saa etureunaa taivutettua samalla lailla mutta edes lähelle..tuskin maalin alta sitä edes hoksaa että osa on vaihdettu.
Ruostetta poistin varovasti hienolla hiomapaperilla mutta en kaikkea todellakaan :)
Rakastan tätä tuolia, katsokaa noita kiinnitysosien muotoja!
Toinen jakkara valmistui myös tuossa sivussa, pikkumies sen äitin kanssa maalasi. Tuostakin on napattu vahingoittunut viilu irti ja alla oli siisti puu :) Toivottavasti saan joskus tuoliin uuden jalan, että saan toisenkin jakkaran käyttöön.
Mitäs muuta...ainakin viime viikonloppuna vierailin kirpputorilla ja tein mielestäni melko hyvän löydön:
Z.Topelius kirjat vuosilta 1926-1930
Välskärin kertomuksia I-III
Talvi-illan tarinoita I-II
Draamalliset teokset
Hinta yhteensä 4,50e
Ei voinut harakka vastustaa näitäkään. Toinen lappaa roinaa parhaansa mukaan kaatopaikalle, ja tämä kantaa niitä toisesta ovesta sisään ;)
Ihanat nuo jakkarat!
VastaaPoistaNiin on, toivottavasti tuolille löytyy uusi vaihtojalka niin saan molemmat jakkaratkin käyttöön :)
PoistaIhania ovat. Kertakaikkiaan.
VastaaPoistaKirjat myös!
Kiitos Kaisa :)
PoistaIhanat ovat. Ja mitkä kirja löydöt, vanhat kirjat ovat ihania. Ne ovat kirjahyllyssäkin niin paljon nätimpiä kuin uudet. Vaikka uusissa onkin sisältö todella hyvä, ainakin kun oikea kirja sattuu kohdalle. Itse tein jokuvuosi sitten metallijakkaroiden päälle neulomalla "hatut" toivat mukavaa pehmeyttä ja lämpöä talveen. Tartteekin etsiä ne taas tuolien päälle.
VastaaPoistaMutta niinhän sitä sanotaan, toisen roska on toisen aarre.
Ne uudet kirjat minulla onkin jemmattu vaatekomeroon..mutta ehkäpä minä nuokin luen, ainakin yritän! Talvi-illan tarinoita kuulostaa juuri siltä, että odotan vähän lunta, kynttilöitä, lampaantaljaa, vilttiä ja punaviiniä ennenkuin sen avaan ;)
PoistaNeulottu jakkaranpäällinen onkin tosi kiva idea. Se vaan on sellainen taitolaji, että en edes lähde yrittämään kun aiemmista neulomisyrityksistä on lähinnä saatu tilannekomiikkaa aikaan. Ehkä löydän jostain kirppikseltä mustan mummolätsän jakkaran hupuksi? :D
Vitsit, miten hienot jakkarat! Meillä vähän niinkun teilläkin: Isäntä lastaa kuormittain pois kamaa ja minä.... himoitsen kirpparille aina vaan ;D Isäntä sanoi jo, että ihan kun tota tavaraa tulis ikkunoistakin sisään, kun siihen meinaa hukkua. Minä siis pidän siitä, että tavaroita saa ja pitää olla esillä. Isäntä taas ei laittaisi pahakseen vaikka meillä olisi vain sohva, televisio, keittiönpöytä tuoleineen ja sängyt missä nukkua. Kaikki muu on ylimääräistä rojua.
VastaaPoistaEttä usein ihanat aarteet kirpparillakin jätän sinne, koska kaikkea ei vain voi ottaa mukaan kotiin :/
Kaiken sen voi kantaa kotiin, minkä rahapussi kestää. Tai tekee niinkuin minä, käy kaatopaikalla :D Siitä pääsenkin kirjoittamaan seuraavan postauksen, sillä enhän minä sieltä malttanyt nytkään pysyä poissa...
PoistaMeillä on noi samannäköiset Topeliukset, isovanhempien peruja. Linnaisten kartanon viheriä kamari pitää lukea aina silloin tällöin.
VastaaPoistaJa kaikki tuolitkin ovat hienoja!
Kiitos lukuvihjeestä, minä jo kerran noita selailin mutten oikein osannut tarttua yhteenkään tarinaan. Mutta täytyy tuo vilkaista ja tiedä vaikka siitä se lähtisi :)
PoistaHyvälle näyttää jakkarat, hauska nähdä ne livenä ;)
VastaaPoistaJuu, tervetuloa katsomaan ;)
PoistaHyvälle näyttää jakkarat, hauska nähdä ne livenä ;)
VastaaPoistavoi mitä aarteita oletkaan löytänyt..
VastaaPoista