Paussi

Perhettämme on kohdannut suuri suru, kun äitini nukkui pois myrskytuulten saattelemana varhain perjantaiaamuna.

Suuntaan voimavarani perheeseeni ja läheisiini loppuvuoden ajan, toivotan tässä vaiheessa kaikille rauhaisaa joulun odotusta.

Arvonnan voittaja

Ilona Pietiläisen ihanan Talven hopeiset hiutaleet-kirjan voitti Päivölänpaiste -blogin Hanna. Onnea Hannalle!! 
Kirjasta on varmasti iloa, sen innoittamana minäkin sain vihdoin kesäkukat talviteloille ja pihan ulkoasu on valmiina odottamaan ensi viikolle luvattuja ensilumia.

Ihanaa oli myös huomata, että ensimmäiset sata lukijaa on täynnä. Kiitos <3

Arvonta - Talven hopeiset hiutaleet

 

Se on ihan kiistatta syksy ja lämmityskausi on aloitettu.
Joka vuosi sama juttu, kun ensimmäistä kertaa sytyttää tulet keittiön hellaan. Sitä fiilistelee ja romantisoi etukäteen, kun totuus on, että koti on täynnä savua ja palohälytintä huidotaan seinältä alas luudan kanssa. Savun hälvettyä voi ehkä vähäsen nauttiakin.

 

Jouluun on alle kolme kuukautta aikaa, ensimmäiset lahjatkin on hankittuna!

Ajattelin arpoa myös teille joulumieltä:  Ilona Pietiläinen (  Valkoinen Puutalokoti ) on julkaissut uuden kirjan Talven hopeiset hiutaleet ja meillä on ollut kunnia päästä kirjaan mukaan.
Kirjassa on ihania (mutta helppoja, minäkin osaisin?) reseptejä, ideoita, askartelua ja mikä parasta -ihan oikeaa talvifiilistä.

1 arpa - jätä kommentti
2 arpaa - olet myös blogin lukija
3 arpaa - jaa arvonta blogissasi tai sosiaalisessa mediassa

Ilmoita, monellako arvalla olet mukana ja huomioithan että sähköpostiosoitteesi löytyy joko kommentistasi tai profiilistasi.
Arvonta suoritetaan iltasella 4.10., eli viikko aikaa :)

Appiksia

Kokeilen pitkästä aikaa Bloggerin mobiilisovellusta. Ainakin aiemmin sen kanssa riitti ongelmaa, mutta ehkä appis on paranneltu versio niistä ajoista :)

Ainakaan kuvia täällä ei voi julkaista? Pöh. Kuvat ovat blogien suola, ainakin tälle tyhjäpäälle joka ei muista, mitä tekstissä luki kahta riviä aiemmin.
Ehkä en vain osaa? Saako täällä kuvia jostain?

Kokeilen myös yhteiseloa Instagramin kanssa. Meidät löytää nimellä liepeenasema, jos joku haluaa meidän touhuja sielläkin seurata. Postaukset Instaan on olleet vielä aika vähissä, koska, no, koen olevani sielläkin vähän #pihalla.

Toisten nurkissa

Yksi haaveammateistani on ollut sisustaja. Olen toki myös haaveillut arkeologin, filmitähden, hävittäjälentäjän ja kiihdytysautonkuljettajan töistä.

Kun kotona ei ole tapahtunut juurikaan mitään, ajattelin esitellä teille vähän toisenlaista kohdetta, nimittäin kaupunkiasunnon parvekkeen.
Lähtötilanne oli se, että viimekesäisen julkisivu- ja parvekeremontin jälkeen parveke oli toiminut lähinnä varastona ja siitä toivottiin perheelle kodikasta ja kutsuvaa tilaa.

Reilu tunti myöhemmin parveke näytti tältä. Mitä te arvelette? :)

 

Hyllykön tein aamupuhteiksi itse, varastostassamme oli patinoitunutta, tuppeensahattua lankkua joka sopi tarkoitukseen todella hyvin. Mutta tämän voi tehdä periatteessa ihan mistä vain laudasta, lankusta tai vaikka heinäseipäistä, eikä aikaa todellakaan mene kauaa.

Parvekkeen tunnelma oli todella viehättävä, istuimme tuolla niin myöhään että oli pilkkopimeää ja viltinkin alla tuli kylmä.

  

Miljoonakaappi

Kuinkahan monella on kotonaan joku laatikko, jonne kerääntyy miljoonat nippelit ja nappelit, ihan vain siksi koska niitä saattaa joskus tarvita? Yleensä niitä sullotaan samaan boksiin askartelutarvikkeiden kanssa.

Joillain näitä lootia voi olla useampi, tai kuten minulla, koko kaappi. 

 

Tämä appivanhempieni entinen kaappi vetää sisäänsä askartelutarvikkeet, synttärivermeet, kynttilät, tuhannet tilbehörit, ompelutarvikkeet ynnä muuta. Näkyvillä on sievästi vain lomonosovit ja appivanhempien häälahjaksi saama kahviastiasto ;) Pitsiverhot peittävät hallitun kaaoksen. 

Kaapin päällä on isoäitini narupurkit sekä mieheni tädin ja isoisäni matkalaukut. Kaapin viereinen puuloota on kaatopaikkalöytö.

Hobo chic-paperipussi kantaa Prisman logoa ja sisältää tyhjiä pulloja. Se ei kylläkään kuulu vakinaisesti sisustukseen vaikka onkin jo pari viikkoa tuossa ovensuussa odottanut, että joku muistaisi senkin poimia mukaansa..ehkä se siis on vakiinnuttamassa asemaansa.

Sekalaiset nupit ostimme häämatkalta liki 7v sitten. 

Meillä on nimittäin huomenna hääpäivä ja sitä juhlitaan niin, että vaimo on myymässä kirppistapahtumassa Jyväskylän satamapuistossa. Magia WKND on koko viikonlopun mittainen ja  ilmainen koko perheelle soveltuva tapahtuma, jonka tuotto menee Pelastakaa Lapset Ry:lle. Sunnuntaina paikalla on siis myös Second Hand Sunday- puistokirppis.

Poiketkaa ihmeessä siis paikalle, jos olette lähistöllä :)

Mitä muuta meille kuuluu? Kukkaset alkoivat vihdoin viikko sitten kukkia ja koska jatkuva sadekin taukosi, pihalla ollaan puuhailtu.

 

Vuoden pihassa mököttäneet tiilet on nyt asennettu maahan pieneksi patioksi ja sen viereen nostettiin metallinen paviljongin runko, jonka reunoille istutin piippuköynnöstä ja villiviiniä. Toivon mukaan siis ensi kesänä paviljonki muuttaa muotoaan vihreäksi majaksi :)

Kardinaali

Kirjapainon entinen kirjasinlaatikko, ts.kasti, löytyi sattumalta Facebookin keskustelun kautta viime syksynä.
Jutustelu johti siihen, että päädyin erään keräilijän luokse entiselle meijerille. Siellä sain ystäväni kanssa penkoa toinen toistaan mielenkiintoisempia aarteita kohtuuhinnalla (tai halvemmalla) ja kotimatkalla auto olikin kattoon saakka täynnä tavaraa.
Mutta tämä kaappi sai minut siis liikkeelle ja on yksi minun suosikkikalusteista kotona :) 

Kaapin päällä majailee tällä hetkellä mm. entinen laivan suuntalyhty (samasta paikasta sekin) sekä hellyttävä, mulkosilmäinen polymeeriorava.

Kaappi kerrallaan - löytötavarakaappi

En ole siis edelleenkään Kohtalottaren suosikkilistalla..Peilin rikkoontuminen tietää seitsemän vuotta onnettomuutta, mutta eikös sirpaleet tuo onnea, joten ne pari pudonnutta Taika-mukia nollaa tämän? Hyvä.

Heitin jossain vaiheessa ajatuksen siitä, että postaan kaikki meidän kaapit tänne yksi kerrallaan. Niitä riittää, senkkejä, lipastoja, kaappeja... Postaan niitä tänne monta viikkoa! ;)

Kaappi Nro.1, löytötavarakaappi

Hienosti ootrattu kaappi on valmistettu 20-luvulla Helsingin keskusvankilassa ja on toiminut aiemmin ainakin poliisiasemalla löytötavarakaappina.

Kun kaappi eläköityi poliisiaseman käytöstä, se oli lapsuudenkodissani varastossa asekaappina. 

Kaappi on kaksiosainen, toisessa on vaatetanko ja toisessa pieniä laatikoita.

Mutta kaappi on päätynyt kutakuinkin samaan käyttöön kuin ennenkin, meidän eteisen vaatekaappina. Koskaan ei tiedä löytääkö täältä etsimäänsä tai tuleeko vastaan jotain sellaista "ai meillä on tällainenkin"-tyylistä.

 

Meidän perhe

Ystäväni tiedusteli, onko meillä aina tuon näköistä? Ainakin silloin on ollut, kun hän on meillä käynyt..vastasin, että mahdollisesti kaiken sen arkisen sotkun alla?

Kenen perheessä koti on aina tiptop? No ei ainakaan tämän katon alla :P

 

  

Otinpa nyt siis kuvia ihan ilman siivousta, harkittuja rajauksia tai muutakaan. Mutta, havaitsin että vaikka täällä on mielestäni sellaisen suloinen sekamelska, se ei kuitenkaan välity kuvissa samanlailla. Jätin pöydälle jopa keskeneräisen oluseni, jota nautin pitsan kaverina (karppipitsaa kuitenkin, huom, nautin viljani nestemäisessä muodossa ;) )

Eli kuvissa koti näyttää yllättäen siistiltä, vaikka ei sitä todellisuudessa olekaan. Vai kuvittelenko minä? Näen sen, mitä haluan nähdä? :D

Mikään ei piristä perjantaita, niinkuin mässy, pitsa, olut, lakastuneet kukat ja hitonmoinen sotku eteisessä. On aina yhtä mukavaa kompastua saappaisiin kun kannat kauppakassit sisälle.

 

 

 

Periaatteenani on pitää koti sen näköisenä, että sinne kehtaa päästää perheen ulkopuolisen henkilön sisään milloin vain. Sitä en lupaa, ettäkö kaikilla perheenjäsenillä olisi asianmukainen vaatetus päällä.

 

Mitä kuuluu?

Blogin laiminlyönnin henkilökohtainen ennätys! Saanko palkita itseni tästä hyvästä?

Viimeisin postaus on tammikuulta, ennen olkapään leikkausta.
Sairaslomani venähti tuplaten niin pitkäksi kuin alunperin piti. Tuttavani kysyikin minulta, olenko minä pällisaikulla?



Ei, en ollut pällisaikulla. Mutta tuo tuttavan kommentti kuitenkin osui ja upposi ja ymmärrän, miksi hän kysyi tuollaista :)

Asennevamma on ollut pitkään ongelmani ja nyt se on tosi tiukassa. Valitettavasti sitä ei onnistunut kirurgikaan poistamaan. Mutta olen hoksannut, että minun täytyy tehdä se ihan itse. Hyvä minä!
Keinoista en ole niin varma, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja siksi tämän kesän aion ottaa rauhassa aurinkoa, kunnostaa puutarhaa ja lepuuttaa hermoja. Tarkoitukseni on syksyllä suunnata opiskelemaan aivan uutta alaa.



Tämä vuodatus ei kyllä taas kuulu blogini aihepiiriin oikein millään lailla. Tai ehkä tämä on henkistä remontointia? Kävin tänään nielemässä letkun, eli vatsani tähystettiin. Eikös se ole vähän niinkuin putkihommia?



Mitä tässä on sitten neljän kuukauden aikana tehty? Oltu. Paranneltu. Nukuttu. Mietitty (paljon). Istutettu siemeniä ja kasvatettu taimia. Sisustushommia messuilla. Jotain lehtijuttua saattaa myös olla jälleen luvassa..
Ja koska en ollut pitkään aikaan saanut kummemmin kotitöitä tehdyksi, niin se siivoaminen kävi kyllä kutakuinkin remontista.
Kaiken sen jälkeen en edes hölmöyttäni ymmärtänyt ottaa itse kuvia, kun kaikki oli niin tiptop ja tuoreita kukkia ympäri kotia :)

Autiotalo-harrastus ainakin on lisääntynyt, ehkä se jotenkin heijastaa omaa sielunmaisemaa?



Kirppistelyäkin on tehty, puolin ja toisin. Kävelykatukirppis-tapahtumassa oli myyjällä kyllä tosi kiva päivä, eikä meidän tarvinnut esikoisen kanssa viedä takaisin kotiin juuri mitään. En malttaisi millään odottaa, että saan siirtää kaikki loputkin myytävät romppeeni Petäjäveden markkinoiden suuntaan ensi kuussa (27.6.).
Lupaan kaapia sinne kaiken mahdollisen, josta suinkin raaskin luopua! :)

Maailman mahtavin duuni olisi varmaan höpötellä vanhasta tavarasta hyväntuulisten asiakkaiden kanssa, auringon paistaessa. Koska Suomen kesä nyt vain aina on niin lämmin ja aurinkoinen, ja ihmiset aina niin kivoja ;)

Muori ja esikoinen