Hippiunia

Mitä kummaa täällä tapahtuu?

Olen vihdoin saanut aikaan pikkuisille oman huoneen!
Joskus se vaatii esimerkiksi oikeanlaiset raksatikkaat, että inspiraatio iskee :)

 

 

Joulurauhaa

 Toivon kaikille kaunista, herkkujen täyttämää  ja rauhallista joulua.

Palataan asiaan muutamaa kiloa isompana ;)

Todellisuus vs. Unelmat

Lokakuukin karkasi käsistä ja tässä sitä ollaan, märässä ja kylmässä marraskuussa, mutta kotoisasti kynttilänvalossa.

Jokin tässä vuodenajassa eheyttää mieltä, kun käperrytään painavan täkin alle kuuman teen kanssa ja kynttilät loimottaa. 

Suunnitelmat eivät ole menneet ihan kuten  pitäisi, vaan olen nyt kotosalla ja odotan käteen leikkausta. Pitkäaikainen kipuilu on siis paljastunut revenneeksi hauiksen jänteeksi ja tulossa päätepisteeseensä. 

Odotellessa pyrin kuitenkin tekemään muuta kuin maastoutumaan pölypalleroiden sekaan, sen mitä oma jaksaminen antaa myöten. 

Olin jo vannonut tarttuvani tänään sorkkarautaan, mutta flunssapöpöt salakuuntelivat tulevan viikonlopun matkasuunnitelmia Tallinnaan ja hyökkäsivät kiinni. Toivon mukaan lepo ja lämmin oman äidin tekemä mustaherukkamehu (parhautta) saa ne karistettua ja reissusta jää muistoihin muutakin kuin krapula..

Siihen saakka tyydyn hillumaan Pinterestissä ja unelmoimaan miltä meidän isompi sali tulee vielä näyttämään. Pian. Hyvin pian. Minun pian ei vain välttämättä ole ihan niin pian kuin jonkun muun ;)

Henkisesti remppa on jo aloitettu! Tai vissiin jo ihan oikeastikin, sillä muuan ystävällinen henkilö kävi viime viikolla keräämässä loisteputkivalaisimet pois katosta.

 

 

Ankeaa, eikö. Huone on jotenkin todella kolkko ja täynnä omituisia hilavitkuttimia..
Seinä on maalattua kovalevyä, alla on koolaus ja lasivilla, muovitettu paperi, tapetti, pinkopahvi ja hirsi. Irrottelin aiemmin jo palasen ja harmittelin lasivillaa, mutta kaikki näytti olevan hyvässä kunnossa.
Ikkunat on monin paikoin maalattu umpeen ulkopuolelta, harmi.
Takaseinän (kuvassa jossa on valkoisella muovilätkällä detaljoitu ovi) takana on vielä pieni eteinen ja uloskäynti tuulikaappeineen. Katsotaan josko tuosta häviäisi yksi seinä välistä..

Mies haaveili, että kun tuohon huoneeseen kesäisin aurinko niin kivasti paistaa, niin täytetään lattia hienolla hiekalla, viedään sinne löhötuolit ja avataan ikkunat ;)

Mulla on vähän toisenlaiset suunnitelmat..( unelmat on lainassa Pinterestistä )

 

 

 

Oi syyskuu

Joko on kesä lorvittu ja palataan takaisin ruotuun?

Pahoittelen sitä, että täällä on ollut yksi huopatossutehdas, mutta myös sitä etten ole vieraillut muiden kirjoituksia lukemassa! 
Jos isoveikkakin jo nuhtelee saamattomuudesta (hei hei Sami) niin on kai se otettava vakavasti? :D
Mutta ihan samaa rataa täällä elellään kuin ennenkin! 

Olikin ihan mahti kesä, ulkona sai olla sydämensä kyllyydestä eikä mitään järkevää saanut aikaan. Ihan just niinkun pitikin!

 

Syksy on minulle ollut se mieleisin vuodenaika aina. Mutta nyt en olekkaan enää ihan niin varma. Kaipaisin vielä hetken lämpöisiä auringonsäteitä, hetkiä riippukeinussa, sulavaa jäätelöä ja vähäistä vaatetusta.

Koitan päästä syysfiiliksiin kynttilöiden ja villasukkien avulla, eiköhän se sieltä tule.
Mieskin houkutteli minut sienimetsään..nökötin autossa ja soittelin sille ohjeita minkänäköistä sientä sieltä voi poimia, sillä vaikka kaikenmaailman öttiäisistä tykkäänkin, niin hirvikärpäset saa mut ihan hysteeriseksi :D

 

Yhtä juttua tässä on odoteltu jännityksella kohta vuoden päivät. Saas katsoa, joko nyt on meidän vuoro? ;)

Asema kuittaa. Kauniita unia :)

Onko se jo ohi?

Mä en halua, että loma loppuu!
Kukapa haluaisi?

On ollut tosi ihanaa olla kuukausi lasten kanssa kotona, se aika tuntuu niin arvokkaalta.
Tänä aamuna haikein mielin puin pienet päivähoitoon ja minulla on viimeinen kesälomapäivä, jonka meinasin viettää alkuperäisen suunnitelman mukaan kylpylässä.
Kun ei huvita kylpylöidä, niin ajattelin tehdä remppaa..mutta tässä mä nökötän, keittiön pöydän ääressä läppärin kanssa ja murehdin sitä, että huomenna pitää mennä töihin..en tiedä saanko itseäni tänään edes puettua, vai haenko pikkumiehet hoidosta iltapäivällä vielä yövaatteet päälläni.

Tänään on kuitenkin sitten jo irtisanomisaikani neljäs päivä, kymmenen jäljellä.
Eli uudet tuulet puhaltaa, toivottavasti suotuisat sellaiset!

Mitä ollaan lomalla tehty? Jaa-a. Ainakin on levätty ja nukuttu, grillattu, katsottu leffoja mielin määrin koska sadetta on riittänyt. Enimmäkseen siitä meidän loma oli tehty - olemisesta <3

Mutta käytiin me myös ajelemassa taas ristiinrastiin maaseutua (minun ja miehen käsitys treffeistä: olemme kahden kun ajelemme ja pikkumiehet nukkuu takapenkillä :D ) ja autiotalojakin bongailemassa! Ehdimme jo käydä jokusessa, ennenkuin minulle tuli edes pieneen mieleen ottaa kamera mukaan (ja puhelin oli huollossa).

Naapurikunnassa on suuri ja mielettömän kaunis koulurakennus, joka on maailmalta unohtunut. Joku saisi ottaa ja pelastaa tämän  :)

Kesälomalaisen kirppusirkus

Aika monessa blogissa on viime aikoina näkynyt iloisia perheenlisäysuutisia.
Koko odotusaika ja pikkuvauva-aika..minäkin kaipaan niitä hetkiä, mutta en kyllä kuumeeksi asti, lapsiluku on TÄYSI ja varmaan vähän ylikin.

 Meidän nuorimmainen täystyöllistää meitä tällä hetkellä, jopa minä olen hetkittäin sanaton ja kädetön tuon pienen antisankarin älynväläyksien äärellä. Tästä jätkästä on moneksi ja yhtäaikaa. Siivoan edellisiä sotkuja kun seuraava tihutyö on jo tuotannossa. Mun rakas.

Mutta, meidänkin perheemme on kasvanut yhdellä.
Pikkuinen karvakamu Ilmari muutti meille asumaan. Ilmari on adoptoitu Viipurin Koirat Ry:n kautta.

Kirppusirkus ei ollut mikään vitsi. Eilen kipaisin apteekista hakemaan lääkettä kun turkissa havaittiin elämää..josko se tästä, kaveri itse ainakin on kovin reipas :)