Perhosia laatikossa ja vähän vatsassakin

Viikonloppu on todella syksyinen, lehdet sataa puista alas ja maa on keltaoranssi. Mietin juuri että ensi viikonloppuna taitaa minulla olla treffit haravan ja herra Baileysin kanssa ;)

Eilen tulin penkoneeksi viimeisenkin roinalaatikon, joka viime viikonlopun kouluhuutokaupasta tarttui mukaan. Laatikosta paljastuikin aika miellyttävä yllätys:

Pienissä nahkaisissa vitriinirasioissa asuvat kauniit perhoset löytävät varmasti paikan pikkuhiljaa valmistuvasta alakerrasta. En vaan millään malttaisi odottaa, iltaisin ei meinaa tulla uni silmään kun sisustan alakertaa kuumeisesti mielessäni :)
Samaan aikaan yläkerta alkaa näyttämään aina vain enemmän räjähtäneeltä, kun ei enää innosta laittaa täällä nurkkia nätiksi. Tämähän jää meidän teinien valtakunnaksi, tuskin menee päivääkään kun täällä on täysi kaaos päällä kun vanhemmat muuttaa alakertaan..

Lempivalaisimeni löysi uuden paikkansa

Patterit saivat ylleen alkuperäiset värinsä.

Ja taas lattianmaalausta..

Hauska yhteensattuma oli kun mietin uskallanko maalata patterit oksidinvihreiksi kunnes huomasin valkoisen maalin alta pilkottavan juuri tämän sävyisen maalikerroksen. Helpotti päätöstä kummasti :)

Ikäväkseni sain huomata että ei lattiamaalin sävy ollut samaa mitä se viimeksi oli. Tämä alkaa olemaan toistuva kuvio käyttämämme rautakaupan maalinsekoituksen kanssa. Käytin maalin kuitenkin lattian ensimmäiseen kerrokseen ja haen toisen purkin tummentaakseni sävyä oikeaan asteeseen. Ja sitten taas maalataan! (Jaa miten niin alkaa jo kyllästyttämään..mut hei, näiden huoneiden jälkeen enää parisataa neliötä jäljellä! Ehkei kuitenkaan enää tänä vuonna, en edes ajattele lattiaremppaa ennen ensi kesää.)

Ai niin, jaan kanssanne pienen vinkin: Vaikket maalaisikaan itseäsi nurkkaan, niin älä unohda kännykkääsi maalatun huoneen ikkunalaudalle. Se harmittaa ihan kummasti, etenkin kun odotat puhelua.